Uusi Haulitehdas

Näin kuvasi vierailua tehtaalla Lahden Lehden reportteri 22.5.1908:

“Päivä päivältä on uusi haulitehdas Mustankallion kyljessä valmistumistaan valmistunut, kunnes se viime viikolla pantiin käymään. Niin siellä nyt haulit tippuvat ja pyöristyvät.

Kohtelias isännöitsijä, hra Haarla antoi vihdoin minulle tilaisuuden persoonallisesti tutustua siihen, miten nuo sorsien surmat niin yhdenkokoisiksi, pyöreiksi ja kiiltäviksi valmistetaan. Olin eilen tehdasta ”tarkastamassa”.

Menimme ensin siihen kallion päällä olevaan pieneen rakennukseen, josta tuo pitkä silta johtaa torniin. Siinä huoneessa sulatetaan ja keitetään yhteen sopiviksi harkoiksi lyijy, antimoni ja arsenikki, ainekset, joista haulit tehdään.

Kävelimme sitten tuota pitkää siltaa myöten halki ilmojen, ihaillen mahtavaa näköalaa yli Lahden laakson ja kauas yli välkkyvän Vesijärven. Silta on noin 117 m. pituinen ja tornin luona noin 40 m. maasta.

Tornin huipussa on, kuten kaikki ovat tilaisuudessa näkemään, pieni kamari, noin pari metriä läpimitaten. Siellä on itse haulimestari patoineen, joissa hän nuo äsken mainitut harkot sulattaa uudelleen. Sopivan lämpöiseksi ja juoksevaksi tuon välkkyvän metallivellin saatuaan pudottaa hän sulan metallin sihdin kautta kuumana metallisateena läpi tornin sen juuressa olevaan vesialtaaseen, jonne kuumat lyijypisarat poristen ja soristen uppoavat, luonnonvoimien pakosta pyöristyen. Altaan pohjalla on haavi, jolla kirkkaat haulit jälleen esiin vedetään lajitteluhuoneeseen. Siellä naisten näppärät kädet erottelevat niistä virheelliset ja epäonnistuneet pois. Seuloen eroitetaan eri suuruiset toisistaan. Pyörivissä sylintereissä poleerataan ne erityisen värin avulla kiiltävän kirkkaiksi, pannan pieniin pusseihin ja – niin maailmalle metsämiesten ostettavaksi.

Tehtaan piirustukset on tehnyt arkkitehti Paatola, joka myös on osaksi valvonut rakennustyötä. Tehdas on kaupungin maalla, 50 vuoden vuokrasopimuksella. Sen omistaa kuten tunnettua toiminimi ” Haulitehdasosakeyhtiö Ilmarinen”. Tehdas on toinen laatuaan maassamme.

Kiitin nöyrimmin ja läksin. Nyt tiedän, miten hauleja tehdään ja ehkäpä lukijatkin, jos tämän lukea viitsivät.”