Haulitehdas
Haulitehdas Ilmarinen toimi Lahdessa vuosina 1908–1909. Haulien valmistus loppui konkurssiin ja tehtaan torni purettiin, mutta tehdasrakennus on säilynyt nykypäiviin.
Tehtaan perustaminen
Tampereella, Pyynikin harjun etelärinteellä, oli toiminut Suomen ainoa haulitehdas jo vuodesta 1859. Haulien menekki kasvoi nopeasti 1900-luvun alkuvuosina, eikä Tampereen tehdas ollut varautunut kasvaneeseen kysyntään. Vuosina 1906 ja 1907 hauleja piti tuoda ulkomailta.
Haulitehdas Ilmarinen Osakeyhtiö perustettiin vuonna 1907. Yhtiön perustivat tamperelaiset liikemiehet Rafael Haarla ja V. A. Forss, sekä viipurilainen K. Anderson. Toimitusjohtajaksi tuli Matti Kohonen ja tehtaan mestariksi Juho Salo. Kohonen ja Salo olivat toimineet aiemmin Tampereen Haulitehtaan palveluksessa. Yhtiö vuokrasi Lahden kaupungilta maakaistaleen Mustankallionmäen rinteestä 50 vuoden ajaksi.
Rakennustyöt käynnistyivät marraskuussa 1907. Tehdasrakennus muurattiin tiilistä arkkitehti Toivo Paatolan piirustusten mukaan. Punatiilisessä rakennuksessa oli kaksi lajitteluhuonetta, konttori, varasto ja pakkaamo. Rakennuksen kyljestä kohosi 50 metriä korkea tiilinen haulitorni, jonka huipulla oli puinen valuhuone. Tornin huipulle johti 117 metriä pitkä puinen silta Mustankallionmäen päältä. Mäen päällä, sillan päässä sijaitsi puinen valurinasunto. Tehdas valmistui toukokuussa 1908.
Lue lisää tehtaan perustaneista henkilöistä.
Haulitehtaan toiminta
Mäen päällä oli tiilistä muurattu uuni, keittoastia, jossa lyijy sulatettiin ja siihen sekoitettiin arsenikkia. Arsenikki teki lyijyn liukkaaksi, niin että seos juoksi helposti valuseulan läpi. Lyijy-arsenikki seos valettiin harkoiksi. Harkot varastoitiin makasiinihuoneeseen ja kuljetettiin sieltä kiskoilla kulkevalla vaunulla siltaa pitkin tornin huipulla olevaan valuhuoneeseen. Siellä seos sulatettiin uudelleen ja siihen lisättiin noin kaksi prosenttia antimonia. Antimoni teki lyijyseoksesta kovemman, puhuttiin karkaistuista hauleista.
Kun sula lyijyseos oli valmis, sitä kaadettiin 64-reikäisen seulan lävitse. Lyijypisarat putosivat valutornin läpi 50 metriä alempana olevaan, vedellä täytettyyn sementtiseen jäähdytysammeeseen. Pudotessaan aikana sula lyijypisara tuli pallon muotoiseksi, samoin kuin sadepisaratkin. Putoamisen aikana sula pisara jäähtyi ja jähmettyi kovaksi hauliksi. Vaikka seulan reiät olivat kaikki samankokoisia, muodostui valussa silti erikokoisia hauleja, sillä osa pisaroista yhtyi toisiinsa ennen jähmettymistään.
Jäähdytysaltaan pohjalla oli haavi, jolla haulit nostettiin vedestä ja vietiin lajitteluhuoneeseen. Lajittelussa työskenteli 18 naista. Haulimassasta poistettiin käsin kaikki epämuodostuneet: ”kaksi- ja kolmepäiset”, ”soikeat”, ”rupikyljet” jne. Jäljelle jäi vain pyöreitä erikokoisia hauleja. Se jälkeen haulit seulottiin eri kokoluokkiin erityisellä seulomislaitteella. Lopuksi haulit kiillotettiin ”blyertsijauhon” avulla ja pakattiin pusseihin. Tehdas valmisti hauleja noin 5000 kg viikossa.
Lue lisää kuinka Lahden Lehden reportteri kuvaili vierailuaan Haulitehtaalla keväällä 1908.
Tehtaiden kilpailu
Haulitehdas Ilmarisen perustaminen oli vakava haaste Tampereen Haulitehdas Oy:lle, joka oli vuosikymmeniä ollut alalla monopoliasemassa Suomessa. Ilmariseen oli loikannut kaksi entistä työntekijää vieden mukanaan yrityssalaisuuksia. Uuden näyttävän tehtaan perustaminen toi myönteistä julkisuutta. Lehdistössä alkoi kiivas väittely siitä, kummalla on uudenaikaisempi tehdas ja paremmat haulit. Tampereen Haulitehtaan haulit olivat ”maailman parhaita”, ja ”joiden hinta on yhtä huokea kuin jäljiteltyjen haulien”. Ilmarisen haulit taas olivat ”Suomen parhaita”, sekä ”Palkitut Helsingin Teollisuusnäyttelyssä”.
Vastatakseen kilpailuun Tampereen Haulitehdas päätti korvata vanhan tehtaansa uudella tornilla, joka tuli lähemmäs kuljetusyhteyksiä. Uusi terästorni tilattiin Saksasta ja pystytettiin vuonna 1908 Pispalanharjulle. Tornin korkeus oli 55 metriä. Torni aloitti toimintansa toukokuussa 1909.
Molempien tehtaiden kapasiteetti oli noin 300.000 kiloa hauleja vuodessa. Kun Suomen kysyntä oli vain 150.000 kiloa vuodessa, oli selvää, ettei molemmille ollut tilaa.
Konkurssi
Vuoden 1909 alussa yhtiö oli jo vaikeuksissa. Senaatti hylkäsi Haulitehdas Ilmarisen anomuksen viedä hauleja tullivapaasti Venäjälle. Yhtiön johtokuntaa vaihdettiin kahdesti. Osakas V. A. Forss teki konkurssin, eikä hänen osakkeitaan saatu kaupaksi.
Haulitehdas Ilmarinen Oy jätti konkurssihakemuksen 10.9.1909 Lahden raastuvanoikeudelle. Pesässä oli omaisuutta 58.547 mk ja velkoja 76.711 mk. Tehdasrakennus myytiin helmikuussa 1910 konkurssihuutokaupassa Tampereen Haulitehtaan omistajalle Karl Hjorthille 31.650 markalla.Ostamalla kilpailijan konkurssipesän Hjorth varmisti, ettei haulien valmistus Lahdessa jatku. Näin Tampereen Haulitehdas oli jälleen monopoliasemassa ja haulien hintaa voitiin nostaa.
Lokakuussa 1910 Hjorth myi haulitornin ja sillan sementtitehtailija T. Airaksiselle. Silta purettiin ja myytiin rakennusmateriaaliksi. Torni kaadettiin 29.10.1910 ja tiilet myytiin eteenpäin.
Lue mitä toimintaa rakennuksessa on ollut Haulitehtaan jälkeen.
Katso lisää haulitehtaan kuvia täältä.
Jos sinulla on Haulitehdas Ilmarisesta tai rakennuksen myöhemmistä vaiheista lisätietoja, kuvia, tms. – tai jos haluat muuten vain kommentoida sivuja ota yhteyttä: matti.vesanen@pp1.inet.fi
Käytetyt lähteet:
DIGI – Kansalliskirjasto digitoidut aineistot
Kotimaisen Teollisuuden albumi 1913
Heino, Mäkinen, Koskinen, Mattilanmäki-seura (2003) Mattilanmäki: aika matka 1901-2003. [Lahti]: Lahden kaupungin museo: Mattilanmäki-seura.
Lahden kaupunginmuseo
Matti Vesanen 